jalka-apina

Siinähän ei ole mitään uutta, että vetelen viikkokausia pelkkää riisiä (ketsupin kera, jos oikein lykästää) ja nökötän metrossa paskajäykkänä tarkastajien pelossa. Syy tähän on se, ettei mulla yksinkertaisesti koskaan ole rahaa. Jotenkin kummasti raha lipuu pois ulottuviltani heti palkkapäivänä, ja siinä sitä taas ollaan. Elämässäni 50 sentin kolikon löytäminen maasta tuppaa olemaan hetkistä riemukkain, puhumattakaan siitä ihanuudesta jos pullonpalautusrahoilla saa ostettua Lidlin struudelia. *_*

Pieniä valonpilkahduksia ovat kuitenkin hetket, joina joku elämänmenostani järkyttynyt sukulainen päättää tukea finanssitilannettani ruokarahaa antamalla. Näinä hetkinä normaali ihminen luultavasti ottaisi ja käyttäisi tuon 10 e ruokavarastonsa kartuttamiseen (luulisi että edes alkukantainen vaisto ohjaisi ruokakaupan suuntaan), mutta ei kuulkaas meikäläinen.

Tästä todisteena jälleen kerran yksi sydämeni läpättämään saanut otus, jonka johdosta jatkan edelleen riisin syömistä ja poukkoilen julkisissa liikennevälineissä paniikin vallassa:



Sen nimi on Jalka-Apina.

Katsokaa nyt noita sen tomerasti ojentuneita jalkateriä! En kestä. <3____<3