joululahjatoiveita

Kun kello on 4 yöllä, ja on itsepäisesti aivan pakko napittaa hereillä, voi syventyä pohtimaan kaikkea yleismaailmallista. Ja kun yleismaailmalliset asiat on pohdittu läpi, voi siirtyä itsekkäästi ja epäyleismaailmallisesti pohtimaan joululahjatoivomuksiaan. Tässä pohdintojeni tulos:



+ Ponyo-pehmolelu, koska näin sellaisen kirjamessuilla ja rakastuin. Asiahan on niin, etten voi millään elää täyttä elämää ilman Ponyo-pehmolelua.

+ Robert Anton Wilson: Illuminatus!-trilogia. Maybe Logicin nähtyäni en malta odottaa että pääsen lukemaan sen, aah. Suomeksi tai englanniksi, kumpikin passaa.



+ Digital Devil Saga, tai joku muu Shin Megami Tensei -pelisarjan peli. Siitä on liian kauan kun oon viimeksi uponnut Shin Megami Tensein syövereihin ja vedellyt 48 tuntisia pelisessioita munat huurussa. <3__<3



+ Iso Totoro-juliste, koska se kruunaisi kotini seinällä napittaessaan.



+ Hello Kitty -eväsrasia. Eväsrasia, koska tarvitsen jotain millä kuljettaa ruokaa töihin. Ja sitä Hello Kitty -osuutta ei tarvitse perustella edes.



+ Irregular Choicen robottikorkkarit. Koske ne on robottikorkkarit, eli paras asia ikinä.

+ Kolmen päivän ennakkolipun Provinssirockiin! Kuka tahansa edes vähän mun sielunelämään perehtynyt henkilö voinee arvata, että oon lievästi ilmaistuna intona Provinssin pääesiintyjästä. Toisin sanoen: persehän tässä repeää jännityksestä. U___U Se on nyt kuulkaas niin, että meikäläinen aikoo nähdä ensi vuonna Rammsteinin kaksi kertaa livenä, ja ottaa vaikka loparit töistä jos ei Provinssi-viikonlopuksi heru vapaata!

+ Lisäksi paljon uusia hyviä kirjatuttavuuksia! Ja sen myötä lisää tilaa kirjahyllyyn.


Terveisin Heidi, 20 v

(Sanokaa nyt että jonkun muunkin lahjatoivelista koostuu lähinnä pehmoleluista, videopeleistä ja robottikorkkareista, jooko ?_?)

tuleva ylppärimekkoni mun

Asiaa viikkokausia tutkittuani olen tullut siihen tulokseen, että kyllä se ylppärimekkoni nyt vaan on tää:


kuva: Vivien of Holloway
Se tuntuu kaikista eniten omalta, ja haluan että olo on itsevarma sinä legendaarisena päivänä kun ylioppilaslakin viimein saan.

Helsingissä sijaitsevasta Garagelandistahan tota pallokuosia saisi punamustana, mutta jostain syystä kiinnyin punavalkoiseen enemmän. Se on jotenkin raikkaampi ja freesimpi. Joten Vivien of Hollowaylle lähtee tilaus lähipäivinä.

Kertokaas mielipiteenne! Olenko tekemässä elämäni virheen? 8/

P.S. Samaiseen kuosiin verhoutuneena mua voi ihailla mm. tässä ja tässä.

mulle

Tää ei nyt vaan oo enää yhtään kivaa. Oon taas kipeänä. Ei sillä, että olisin tässä välissä ehtinyt edes parantua, mutta räkätaudin tilalle on tullut taas kuumetta. Ja kyllä, pakko päästä valittamaan asiasta. Rikulle oon valittanut jo niin paljon, ettei myötätuntoa heru enää sieltäpäin...

Valituksesta kivempaan asiaan, joka on mikäs muukaan, kuin vaatekaapin kartuttaminen uusilla jutuille. <3___<3 Eli ostoslistaa syksylle:


Täydelliset nilkkurit. Parasta olisi, jos ne olisivat a) punaiset ja b) kiiltonahkaiset. Kuvassa esiintyvät Elloksen nilkkurit ovat aika kivat, mutta eivät kuitenkaan täydelliset. Etsinnät jatkuvat.




Punainen (kiilto?)nahkalaukku. Tai pikemminkin tekonahkalaukku, en usko että mulla on varoja mihinkään nahkaiseen. Jokatapauksessa, kangaskassit ja talvi eivät kuulu yhteen. Ja punainen.. no koska punainen. Esim. Minna Parikan suunnittelema laukku olisi varsin passeli! Joulupukki hoi.




Niittivyötärövyö. No joo, minäkin... Puolustaudun kuitenkin sillä, että olen aina ollut niittien suuri ystävä, ja yläasteella kouluun raahautuminen tuotti suurta tuskaa kaikkien niiden niittivöiden ja -rannekkeiden painon alla.. Voi niitä aikoja. <3___<3 Anyway, Asoksen vyö olisi sanalla sanoen täydellinen.




Syksy- ja talvikäyttöinen luottomekko. Ritva Fallan Marimekolle suunnittelema mekko olisi täydellinen. Voisin käyttää sitä kyllästymättä koko talven. Valitettavasti se ja budjettini eivät kohtaa millään tasolla. Joulupukki, olethan jälleen kuulolla? :---)




Takki. Mulla on maailman tylsin takki. Se on H&M:stä, ja joka toisella on samanlainen. Asiahan ei haittaisi mua lainkaan, jos syvästi rakastaisin takkiani, mutta valitettavasti asia ei näin ole. Se on ostettu välttämättömästä pakosta eräänä alkutalven kylmänä päivänä, kun perskarvat jäässä ja takittomana bussia odotettuani tajusin että ei näin. Nyt etsinnässä olisi jälleen kerran se täydellinen yksilö. Mm. militarihenkinen sykähdyttäisi. Ja jälleen kerran Asokselta löytyy ratkaisu pulmaan. En voi sanoin kuvata, kuinka paljon vihaan postikuluja.



Ruudullinen vaatekappale. Olen rakastanut ruutuja AINA. Itseasiassa siitä hetkestä lähtien, kun mut pakotettiin laittamaan ekan luokan koulukuvaan järkyttävä ruutuliivi, johon oli jostain käsittämättömästi syystä ympätty sekaan myös elefantin kuvia. Tunsin jo silloin sädehtiväni.


Ja lisäksi niitä neuletakkeja, joita en koskaan saa aikaiseksi hankkia, ja joiden puuttumista tuskailen joka ikinen aamu.

Kuvat: ellos.fi, marimekko.fi, asos.com, minnaparikka.com

haluaminen

Ostoslistaa ajatusten selkeyttämiseksi. Jos kerrankin saisin ostettua oikeasti mieleisiä juttuja, ja jättäisin ne kymmenet samanlaiset H&M:n topit taka-alalle.

- Värikkäitä korkkareita. Keltaiset, pinkit, vihreät... Keltaiset olis nyt kumminkin se ykköshankinta.


- Farkut. Ehkä korkeavyötäröiset (mikäli ne mulle istuvat), ehkä jotkut vinkeen väriset. Omistan tasan yhdet farkut, ja niitäkin inhoan.

- Korkeavyötäröiset shortsit. Kultaiset napit ja merimiesvibat tervetulleita. Gina Tricotilla on yhdet aika jees.

- Caprit. Sanokaa mitä sanotte, mutta mä oon aina diggaillut capreja.


- Se täydellinen kukkamekko

- Joku rento korkeavyötäröinen hame, esim. paperbag waist. Helma saa olla aika lyhyt.

- En ikinä uskonut sanovani tätä, mut... Jumpsuit! Saa olla istuva, ei kuitenkaan mitään farkkukangasta.


- Kevättakki. Mahdollisesti kaksikin: klassinen trenssi (löytyy jo mustana, eli joku hieman keväisempi väri) ja joku vähän rennompi, ehkä 3/4 hihoilla.

- Remmikorkkarit. Just nimenomaan samanlaiset, kuin alla olevassa kuvassa.


Kirppiksillä kiertely on edelleen sallittua. Mielessä voisi kuitenkin nyt olla se tuleva kevät. Villakankaisten hameiden fanaattinen hiplailu loppukoon määräajaksi.
Ja pari pikku juttua:
- Ei enää _yhtään_ mustaa pientä nahkalaukkua vain siksi, että se on halpa.
- Ei vääränkokoisia vaatteita. "Mä kavennan tätä vielä joskus!" tai "tää on ihan kiva tällee roikkuvana..." ignoorataan täysin.

Kaikki kuvat: Asos.com

Illaksi lupauduin lastenvahdiksi. Ahdistaa ja vituttaa jo nyt. Inhoan lapsia ihan äärettömästi. Vain tuhatjalkaiset pääsevät inhoamislistallani yhtä korkealle.
Ois vaan rehdisti pitänyt kieltäytyä, mut enhän mä kehdannut. Tuskallisia hetkiä siis tiedossa. ;<